Anneli Sauli

Anneli Helena Sauli (vuodesta 1965 oik. Pakkasvirta, o.s. Savolainen, vuosina 1956–1965 Lindman, Saksassa taiteilijanimenä Ann Savo; 6. elokuuta 1932 Pyhäjoki – 15. maaliskuuta 2022 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Elokuvanäyttelijänä työskennelleen Saulin ensimmäinen rooli oli nuoren tytön osa elokuvassa Me tulemme taas vuonna 1953, ja läpimurtonsa suureksi tähdeksi hän teki samana vuonna elokuvan Hilja – maitotyttö nimiosassa. Tuolloin Anneli Savolainen alkoi käyttää taiteilijanimeä Anneli Sauli. Filmin eroottinen lataus aikaansai Suomessa vertailua Harriet Anderssoniin ja Brigitte Bardot’hon. Hiljaa seuranneissa elokuvissa kuten Risti ja liekki (1957), Miriam (1957) sekä Lumisten metsien tyttö Sauli katsoo esittämiensä naisten olleen usein miehisen vallankäytön kohteita. Suomalaisen elokuvan hiipuessa 1960-luvulla Sauli ryhtyi työskentelemään Saksassa. Sauli näytteli noin 40 elokuvassa, joista kymmenen hän teki Saksassa nimellä Ann Savo. Naispääosia hänellä oli Suomessa yli kymmenen. Sauli muistetaan myös rooleistaan televisiosarjoissa Hovimäki ja Käenpesä. Joensuun kaupunginteatterissa Anneli Sauli toimi näyttelijänä vuosina 1971–1996. Joensuuhun Saulin pestasi silloinen teatterinjohtaja Jouko Turkka, jonka Sauli on sanonut pelastaneen hiipumassa olleen uransa. Näyttämöltä Sauli kertoo saaneensa arvostusta, jota elokuvaroolit eivät aina ole tuoneet mukanaan. Elokuvissa ja teatterissa esiintymisen lisäksi Anneli Sauli toi usein esille taustaansa romanina sekä työväenliikkeen toimijana ja kommunistina. Hän oli isänsä puolelta etnisesti suomenromani, ja hän oli pitkään Suomen mustalaisyhdistyksen (nyk. Suomen Romaniyhdistys) jäsen ja toimitti sen tiedotus- ja jäsenlehteä. Sauli osallistui eduskuntavaaleihin 2007 SKP:n ehdokkaana, mutta jäi valitsematta saatuaan 272 ääntä. Vuoden 2011 vaaleissa hän sai 75 ääntä. Vuonna 2010 Anneli Sauli palkittiin taiteen valtionpalkinnolla, jonka arvo oli 15 000 euroa.[8] Hän sai Betoni-Jussin 2013 palkintona elämäntyöstään elokuvanäyttelijättärenä. Sauli oli naimisissa Åke Lindmanin kanssa vuosina 1956–1962 ja Jaakko Pakkasvirran kanssa vuosina 1965–1968. Hänellä on tytär Johanna (s. 1965). Hän kirjoitti yhdessä Tuula-Liina Variksen kanssa muistelmakirjan Elämäni on minun (1993).