Toivo Tuomainen

Toivo ”Topi” Tuomainen (25. syyskuuta 1926 Maaninka – 13. marraskuuta 2002 Juankoski) oli suomalainen elokuvanäyttelijä, muusikko ja kenttäpäällikkö. Häntä pidetään yhtenä savolaisuuden lupsakkuuden henkilöitymistä. Hän teki merkittävimmän osan moniulotteisesta elämäntyöstään Kuopiossa. Aikansa tunnetuimmaksi kuopiolaiseksi hänet nosti suomalainen mainoskulttuuri, hän esiintyi vuosikymmeniä yhden elektroniikkakauppaketjun mainosmiehenä ja hänet tunnettiin yleisesti "Mustan Pörssin Topina". Kotimaisen kansansuosion lisäksi erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla hän sai runsaasti ihailijapostia myös silloin vielä Neuvostoliittoon kuuluneesta Virosta. Tuomaisella oli rooli monissa Rauni Mollbergin elokuvissa, kuten Maa on syntinen laulu (1973), Siunattu hulluus (1975) ja Aika hyvä ihmiseksi (1977). Tästä viimeisestä hän sai elokuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1978; hän esiintyi Talonomistaja Takkusena. Elokuvien teon aikana Mollbergista ja talousmiehenäkin tunnetusta Tuomaisesta tuli niin läheiset ystävykset, että Tuomainen hoiti vuosia myös Mollbergin elokuvien budjetoinnit ja kirjanpidot. Tuomainen esiintyi vielä pääosarooleissa myös muun muassa Olli Soinion elokuvassa Aidankaatajat eli heidän jälkeensä vedenpaisumus (1982) ja Matti Ijäksen ohjaamassa televisioelokuvassa Viimeinen keikka (1984) sekä lukuisten elokuvien pienrooleissa, esimerkiksi Olli Soinion ohjaamassa elokuvassa Kuutamosonaatti (1988) kauppiaan roolissa. Lopulta Musta Pörssi alkoi viedä miehen ajan kokonaan. Tuomainen aloitti uransa maaninkalaiselta kolmen hehtaarin tilalta maailmalle ponnistaneesta rengistä ja sisävesihinaajan lämmittäjän apulaisesta monivaiheisen kauppiasuran kautta yrittäjäjärjestön toiminnanjohtajaksi, joksikin aikaa pankinjohtajaksikin. Koulutusta Tuomaisella oli takanaan vain viisi luokkaa kansakoulua, hän oli mitä suurimmassa määrin "self made man". Tuomaisen voi sanoa etsineen itseään, mikä monilahjakkuudelle lienee usein tunnusomaista. Hänellä oli työuransa aikana ollut ainakin 28 eri ammattia. Yleensä niitä oli kaksi tai kolme yhtaikaa. Esiintyvänä taiteilijana Tuomainen aloitti jo jatkosodan aikana useilla viihdytyskiertueilla rintamilla yhdessä Jurkan teatteriperheen kanssa. Keikkamuusikkovuosien ja harrastelijateatterien jälkeen elokuvaohjaaja, akateemikko Rauni Mollberg löysi hänet yhdeksi luottonäyttelijäkseen, mikä nosti hänet lopulta koko kansan tietoisuuteen, etenkin pääosarooli elokuvassa Siunattu hulluus. Vetäydyttyään seitsemissäkymmenissä eläkkeelle Tuomainen keskittyi Savon sydämeen jo 1500–luvulla juurtuneen Tuomaisen suvun sukuselvityksen tekoon ja toimi viime vuosinaan sukuseuran kunniapuheenjohtajana. Tiedostoihin ehti hänen aikanaan kertyä jo yli 9 000 Tuomaista, mutta työ jäi silti kesken. Aikaa kun piti löytyä myös mieluisalle Lions-harrastukselle, kotiseututyölle ja shakin peluulle. Tuomainen kiteytti usein perimmäisenä pyrkimyksenään elämässä aina olleen, että hänen lähellään ihmisillä olisi hyvä mieli. Tuomainen oli parinkymmenen vuoden ajan avioliitossa Annikki o.s. Räihän kanssa. Avioliitosta syntyivät lapset Matti (s. 1947), Leila (s. 1949), Anneli (s. 1951) ja Raimo (s. 1957). Avioliiton jälkeen hänen pitkäaikainen elämänkumppaninsa oli Kaarina Miettinen.