Leo Jokela

Leo Paavali Jokela (24. tammikuuta 1927 Hausjärvi – 11. toukokuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja koomikko, joka muistetaan koomisten sivuroolien virtuoosimaisena esittäjänä. Hänen tunnetuimpiin rooleihinsa kuuluvat papukaija G. Pula-aho Spede Pasasen radio-ohjelmissa sekä etsivä Väinö Kokki Komisario Palmu -elokuvissa. Ensimmäiset avustajan roolit Jokela sai elokuvissa jo teatterikoululaisena, mutta ensimmäinen näkyvämpi osa tuli vuonna 1954 Aarne Tarkaksen ohjaamassa rikoskomediassa Kovanaama, jossa Jokela oli konnakoplan jäsenenä. Tarkas ottikin Jokelan vakionäyttelijäkseen, ja kymmenen vuoden aikana hän esiintyi lähes kaikissa Tarkaksen ohjaamissa elokuvissa. 1950-luvun puolivälin Fennada-kaudella Jokelalla oli paljon rooleja sotilasfarsseissa, esimerkiksi elokuvissa Sankarialokas, Tyttö lähtee kasarmiin ja Sotapojan heilat. Matti Kassilan 1957 ohjaamassa Kurittomassa sukupolvessa hänellä oli pärinäpojan rooli. Vuonna 1960 syntyivät Tarkaksen ohjauksessa komediat Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut ja Opettajatar seikkailee. 1960-luvun alussa Jokela näytteli vielä muun muassa komedioissa Oksat pois..., Älä nuolase..., Turkasen tenava! ja Johan nyt on markkinat, jotka myös olivat Tarkaksen ohjaamia. Vuonna 1960 Jokela tulkitsi etsivä Kokin roolin Matti Kassilan elokuvassa Komisario Palmun erehdys, jota pidetään yhtenä suomalaisen elokuvan klassikoista. Tässä elokuvassa on ehkä koko Jokelan uran kuuluisin kohtaus, jossa hän laulaa foksin Silmät tummat kuin yö ravintola Kämpin kabinetissa. Elokuva sai jo ilmestyessään suuren suosion ja kolme jatko-osaa, joissa Jokela uusi roolinsa Kokkina. Kaasua, komisario Palmu! (1961) toi Jokelalle parhaan miessivuosan Jussi-palkinnon, Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) ja Vodkaa, komisario Palmu (1969). Kun Spede Pasanen aloitti elokuvatuotantonsa, Leo Jokelasta tuli yksi hänen vakionäyttelijöistään. Jokelan koomiset sivuroolit höystävät sellaisia varhaisia Spede-elokuvia kuin Pähkähullu Suomi (1967), Noin 7 veljestä (1968), Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut (1969), Leikkikalugangsteri (1969), Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika (1970), Saatanan radikaalit (1971) ja Kahdeksas veljes (1971). Myös hänen uransa viimeiseksi jäänyt elokuva Viu-hah hah-taja (1974) oli Spede-tuotantoa. Leo Jokela oli aviossa kahdesti. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Eila Sillantie, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1947, mutta liitto päättyi eroon 1952. Tästä liitosta on kaksi lasta. Toinen vaimo oli Marja-Terttu Vainio, jonka kanssa Jokela solmi avioliiton vuonna 1957. He saivat yhdessä kolme lasta. Vainion kanssa Jokela oli aviossa kuolemaansa saakka. Vapaa-ajallaan Jokela harrasti kutomista. Jokela käytti vuosien ajan runsaasti alkoholia työpaineita, esiintymisjännitystä ja riittämättömyyden tunnetta lievittääkseen, ja kuoli vain 48-vuotiaana maksakirroosiin 11. toukokuuta 1975. Hänet on haudattu Honkanummen hautausmaalle (kortteli 10, rivi 4, hauta 101).